Odotan linnan juhlia. Katoin ne lähivuosina aina Hesan kodissani, ystäväni ja sistani kanssa. Nyt perinne katkesi. Telkus näytettiin Åke Lindmannin sotaelokuvaa. Itsenäisyyspäivän juhlinta ei Suomessa ole karnevalistista, mitä nyt katutasolla.

Aika bailut tääl opiskelijat piti ennenku lähti lomalaitumille. Mä kattelin vierestä ja jopa selvinpäin. Mut ihmiset hillu niinku koulu olis ollu lopussa. Jokaista lomaa ennen tääl on tapahtunu sama ilmiö, tihentynyt juhlatunnelma; kännätää, orgioidaan, ollaan alasti, sekoillaan. Taitaa tulla tosi käsittämättömät bileet ennen joululomaa, koska se on pitkä ero ja ihmisillä lisäks joulun tuomat kotipaineet (tai ilot, onhan joillain kiva koti).

Koulu on ihan ghost town. Meitä ei tääl oo paljo ketään. JOTEN siirsin tyynyn ja peiton pysyvästi loman ajax yleisille sohville, telkkarin luo. Sain leffoja lainaan. Katon tänää Bill Murrayn Broken flowers, ellei kolmioyskänlääkkeeni vie unille kesken.

Flunssa ja poskiontelontulehdus tuntuu. Toivon että biootit ja maitohappobakteerit pian puree.

Oon alkanu uskoa maitohappobakteereihin. Söin niitä pitkän kuurin ennen ulkomaanmatkaa ja sen aikana. Siellä suositeltiin juomaksi vain pullotettua vettä. Join kuitenkin kraanavettä koko matkan ajan, eikä mitään hätiä. Niiden kraanavedessä ei pitäs olla mitään vikaa, vain erilainen bakteerikanta. Löysin lomani lopussa paikallisen Lidlin, ja siellä huomasin hämmästyksekseni että paikallisetkin ostivat itselleen isoja tonkkia pullovettä.
 
Haluaisin myös ostaa apteekista suolapiipun, kokeilla sitä astman hoitoon. Se on aika kallis, yli 50 egee. Mut superallerginen siskoni on käynyt pitkän aikaa suolahuoneessa, ja pystyy nyt olemaan Täysin ilman astmalääkkeitä. Se on mielestäni ollut yllättävää. 

Jotai viestii tänne, pyytää ja kauniisti niiaa hän.
 
ITSENÄISYYS ALKAA KENGÄNNAUHOJEN SOLMINTATAIDOSTA.

Jotain hyvääkin oon tehnyt. Ostin Metsälle uuden hammasharjan, että se voi taistella peikkoja vastaan. Including myself. Niin ja kuuntelin Mansen Sokoksessa ku kuusikymppinen tytär ja kasikymppinen äiti jutteli. Äiti oli dementikko. Tytär selitti uudestaan ja uudestaan kärsivällisesti ketkä kutsutaan Linnan juhliin. Sanoin niille; "Teissä on jotain tosi kaunista."  Dementikkoäiti sano et nyt tyttö ansaitsit taivaspaikan ja ystävällisyydestä kymppi plussan.
Samainen äiti kommentoi iltalehden kannessa ollutta Kimi Räikköstä sanoen että se on aika nasta tyyppi.

Sain raidin Manseen kirjailijamaikan kyydissä. En kokenu mitään kynnyksiä siinä, vaan päästelin koko ajamatkan kritiikkiä koulustamme, linjamme epäkohdista. Palannen tähän asiaan blogarissani myöhemmin.

Kirjailija kerto kuinka sen nykyinen mies lapsena löysi isänsä kotovessaan hirttäytyneenä. Kerroin että pappani tappo ittensä rotanmyrkyllä. Kirjailija oli sivistyny, tiesi et se meinas pitkää kuolemaa. Se kerto et ne oli laittamassa just rotanmyrkkyä taloonsa, ja et rotat ei jäis sisään kuoleen vaan etsiytys veden luokse, koska rotanmyrkky ei tapa heti, vaan aiheuttaa elimistön kuivumisen.

Pappaparka. Äitini isä. Muistan sen hintsusti. Se oli mukava mies. Punatukkaisen sävyinen. Juoppo kait, mitä äiti ei aina myönnä. Muistan jotkut hautajaiset - saatoin olla itse kolmevuotias - ja luultavasti juuri pappa sano mulle ettei hän tiä miksi ihmiset itkee hautajaisissa, koska kuolluthan pääsee pois ja parempaan paikkaan. Luulen, että sen kommentti on sävyttänyt koko elämääni.

Kävin tervarissa. Lekuri määräs antibiootteja poskiontelontulehdukseen. Vein sille reseptejä uusittavax. Olo oli malttamaton, ku annoin sille nukahtamislääkereseptin. Yritän aina sillä kohdin näyttää tyynen jokapäiväiseltä, ettei vaan toinen tajuis kuinka himoon niitä pillereitä. Ku lekuri kysy niistä, sanoin kuitenkin suoraan et oon käyttäny kauan, en oo nukkunu luonnollista unta vuosiin.

Ja yskänlääkereseptinkin se uusi, kolmiolääke Cocillanan. Siitä tulee aidosti väsyneempi ja rauhallisempi olo. Nuorena väärinkäytin Lagun-nimistä yskänlääkettä. Lagunista tuli nuorten keskuudessa pienoisepidemia, joka kattoi koko Suomen. Sen takia Lagunissa muutettiin joku ainesosa  niin että yliannoksesta sai kaameen ripulin. Mutta mä ehdin siis sitä ennen menettää Lagunsekoillessani väliaikaisesti sekä näkökykyni että tajuntani. Ja olla julkipantavana. Pikkukaupungissa tommoset ei tehny hyvää maineelle.

Pyysin lekurilta jotain millä siirtää kuukautisia, ku oon menossa jouluks Lähi-Itään. Se kirjotti keltarauhashormonia. Apteekissa mietin saako täältä jälkiehkäisyä, voisin ostaa senkin reissulleni, koska eeppareita en ehdi aloittaa ja reissussa voi aina rähjääntyä. Käsittääkseni jälkiehkäisy on nykyään käsikauppalääke. En sitten kumma kyllä kehdannut kysyä apteekin työntekijöiltä ku en katselemalla sitä löytänyt.
Viimeksi Lähi-Idässä oltiin beduiinin vetämällä aavikkosafarilla. Olin tötsyissä ja kysyin oppaalta miten beduiinit harrastaa seksiä. "Kerron sitten ku ollaan keitaalla", se vastas. Keitaalla se vei mut syrjään ja nai takaapäin konttausasennossa. Ei tainnu olla kumiehkäisyä, mutta pillerit oli sillon.

Itsenäisyyskin on taas huomenna. Koulu tyhjeni tehokkaasti lomasen ajaksi. Ehkäpä koulun seinät huokaa hetken helpotuksesta. Kellarin seinät näki eilen alastomia. En tiä paljoo asiasta, paitsi että jatkoille menneet oli poistanu kaikki vaatteensa. Samassa tilassa on ollu kahdet orgiat syksyn kuluessa. Huom. en ole ollut osallisena missään näistä, joten moni muukin täällä koulussa on seko.

Kirjailija kerto et hänen vuosikurssillaan oli kundi harrastanu pienimuotoista huumekauppaa asuntolahuoneestaan, ja sen ikkuna oli ammuttu ku siltä ei kerran ollu löytyny diilattavaa. Joku huumeen tarpeessa ollu kaupunkilainen oli hermostunu. Ja ihmisiä jouduttii viemään koulusta putkaan ekaa kertaa koulun historiassa.

Toinen kirjailijaope kerto, et sen aikana oli menossa 'Varasta paras tavara'-kilpailu. Se oli itte pölliny muistaakseni liikennemerkin, joku oli vieny hautuumaalta 1700-luvulta olevan ristin. Kaikki varastetut tavarat oli kerätty monttuun. Voittaja oli yllättäen tyyppi joka varasti kaiken mitä muut oli varastaneet.

Arjesta lisää: ostin Mansen Sokokselta suihkuverhon, tais maksaa 17 egee. Verhossa on söpöjä meren olioita. Apteekkiin meni yli sata egee, ku ostin lääkkeiden lisäks voiteita, kalaöljyä ja maitohappobakteereja. Palautin KappAhliin kaksi paitaa joita en digannut.

Eilen pubissa kolmas miekkonen joka on kiinnostuslistallani, tuli kahdesti halaamaan mua.

Karaokeillasta ei paljon jääny mieleen, promillerajani korkea. Maanantaina olin jo ottanu unilääkkeen, ku koulukaveri (yx niistä kolmesta jotka mulle kelpais iholle asti) soitti että tänne pubiin nyt, ryyppäämään. Jääkaapissani oli juomaton salmarikossu. Se maistu kumman vähän viinalta ja join koko pullon hetkessä. Pubissa oli poikia ja hauskaa. Tilasin lonkkuja ja pöllin ventovieraan juomat meidän pöytään. Melkoista, etten sanoisi. Tää taitaaki olla aineiden väärinkäyttäjän blogi.

En muista loppuiltaa, pätkiä pois. Tuopin olin pölliny. Sit soitin Metsälle, että nyt pitäs päästä sen luo. Metsän reaktioita en muista. Tein siä ittelleni voileipiä, en tiä kenen aineksista. Pesin hampaat (sehän nyt on aina tärkeetä vaikka millasessa jurrissa) Metsän hammasharjalla. Valittelin ettei oo kosteusvoidetta, tää toi oliviiöljyä, että käytä sitä. Niinpä sitten käytinkin. Ramppasin vessan ja huoneen väliä. Oksensinko siä vai jo pubissa?

Uljas airutkin koin olevani, ku kuljin alasti lakanaan kääriytyneenä. Metsä ois antanu mun nukkua vapaalla vuoteella. Mä siirryin siitä sen vuoteeseen ja nukahdin. Aamulla kuuden kieppeillä Metsä istu siinä toisessa sängyssä ja kerto ettei o nukkunu yhtään, ja et mä oon kuorsannu koko ajan.

Se kauhisteli meidän ikäeroa josta sanoin rehellisesti etten välitä siitä yhtään.

Kello on 23:46. Oon menossa pubiin, muut siä jo joikaamassa. Salmarikossun pohjat, tais mennä joku pilsukin. Koulu herää taas henkiin, sunnuntai-iltana. Mikä mies se oli joka täällä kävi, multa kysyttiin. Sanoin suoraan - koska kysyjä oli ystäväni - että se tuli hoiteleen mut. Siitä hyvä mies että haluu antaa naiselle nautintoa eli siis suuseksiä. Siitä osaan kyllä olla kiitollinen.

Tääl on joitain miekkuja koululla, jotka yhä kelpais mullekin. Kolme tulee heti mieleen. En jaksa ajatella et liian nuori, liian lihava, liian etäinen...Viis siitä. Tiedän ketkä kolme olis mun top kolmosessa. Yks haikailee metsään ikuisesti, yks on frendi ja alleviivas sen mulle kunnolla et Vaan frendi (huusi kännissä: "Et sä jo vittu tajuu etten mä oo kiinnostunu susta sillai"), ja kolmannen kaa en oo ollu tekemisissä paljoo.

Kai jokainen meistä miettii toista sukupuolta, tai omaansa, jos on kunnon gay?

Haluan nauttia, antaa nautintoa. Viikonlopun vieras kehu et mulle on tullu uusia piirteitä; oon kohteliaampi (sanoin et: "Sori mut mun on pakko" ennen ku sylkäsin lumelle) ja äidillinen huolehtivaisuuskin kiinnitti hänen huomiotansa. Huolehdin eräästä nuoresta tyypistä, Jontusta ("Ootko jo syöny? Otatko puuroo, täs on") ja vieraani kommentoi et kiva ku tolleen huolehdit. Duunipaikallamme, jossa tutustuimme, vieraani näki musta kait vaan  karskempia puolia. Mikä oli pakko, koska se oli kaupungin duuni ja sen henkinen, duunareita ja äijäasennetta. Että jos räkäs, ei anteeksi pyydellyt, ja harvemmin hoivas ketään.

Tosin olin siä duunissa taas kuukauden ennen koulun alkamista, ja siel vieraani oli huomannu et suhtauduin huolehtivammin ja hellemmin systaani. Se oli vierastani liikuttanut, se oli kiinnittäny asiaan huomiota.
 
Vieraani muuten pelkäs et sillä on liian lyhyt penis. Kattelin sitä ja ilmoitin ettei ollenkaan, kyllä tällä voi tehä kaikenlaista. Ja in plain Finnish, vieraallani oli mukavan mutkaton kiinnostus pilluuni. Se miellytti mua.
Alas. Nyt karaokeilemaan.

Mulla kävi eilen koululla vieras. Mukava miehenköriläs stadista. Se oli harvinainen, ajatteli ensin toisen nautintoa eikä omaansa. Tai nautti siitä mitä teki toiselle. Oli hyvä juttu.
Sunnuntaifiilis. En tiä mitä tekisin päivällä, illalla on pubia ja karaokee.

En osaa iloita uudesta majapaikastani, en tiä miksi. Kaikki muut ihastelee, mä oon sen suhteen ihan... tyhjä. En tiä mistä johtuu. Maybe I've done the apartment thing so many times. It is not new to me. And to fix everything is just a lot of work.

Kurkkuun sattuu niellessä, joku tauti alkamassa? Ei olekaan ollut flunssaa aikoihin. Ehkä siksi väsyttääkin. Sistalla on laryngiitti ja flunssa. Mullakin on monesti ollut laryngiitti ja nautin siitä ettei voi eikä saa puhua moneen päivään. Sisälleni tulee rauhaisa zen-tila : -)

Ihastumiset on ihania ja väsyttäviä. Kauheen usein näkee sitä että yx ihastuu, ja toinen ei. Ja joku muu on ihastunut yhteen, mutta yx ei taas halua sitä. Maailmaa pyörittää epäonnellisten suhdepotentiaalien verkko?

Mutta eikö vapaan ihmisen oo hyvä ihastua? Katsella ympärilleen ja kokeilla. Elää.
Aleksi Bardyn sanoin: "Näillä mennään".