Karaokeillasta ei paljon jääny mieleen, promillerajani korkea. Maanantaina olin jo ottanu unilääkkeen, ku koulukaveri (yx niistä kolmesta jotka mulle kelpais iholle asti) soitti että tänne pubiin nyt, ryyppäämään. Jääkaapissani oli juomaton salmarikossu. Se maistu kumman vähän viinalta ja join koko pullon hetkessä. Pubissa oli poikia ja hauskaa. Tilasin lonkkuja ja pöllin ventovieraan juomat meidän pöytään. Melkoista, etten sanoisi. Tää taitaaki olla aineiden väärinkäyttäjän blogi.

En muista loppuiltaa, pätkiä pois. Tuopin olin pölliny. Sit soitin Metsälle, että nyt pitäs päästä sen luo. Metsän reaktioita en muista. Tein siä ittelleni voileipiä, en tiä kenen aineksista. Pesin hampaat (sehän nyt on aina tärkeetä vaikka millasessa jurrissa) Metsän hammasharjalla. Valittelin ettei oo kosteusvoidetta, tää toi oliviiöljyä, että käytä sitä. Niinpä sitten käytinkin. Ramppasin vessan ja huoneen väliä. Oksensinko siä vai jo pubissa?

Uljas airutkin koin olevani, ku kuljin alasti lakanaan kääriytyneenä. Metsä ois antanu mun nukkua vapaalla vuoteella. Mä siirryin siitä sen vuoteeseen ja nukahdin. Aamulla kuuden kieppeillä Metsä istu siinä toisessa sängyssä ja kerto ettei o nukkunu yhtään, ja et mä oon kuorsannu koko ajan.

Se kauhisteli meidän ikäeroa josta sanoin rehellisesti etten välitä siitä yhtään.